Tänään pyöräillessäni rakkaan isäni luota kotiin vastaan käveli vanhempi rouva koiransa kanssa. Jo kaukaa näin kuinka rouva hymyili itsekseen ja polkiessani hänen ohi, nosti hän katseensa minuun ja hymyili minulle. Kuinka iloiseksi siitä tulinkaan! Myös omat huuleni nousivat välittömästi hymyyn ja tulin sanoinkuvaamattoman onnelliseksi. En ikinä olisi uskonut, että yksi hymy voisi vaikuttaa minuun näinkin vahvasti, ja pelastaa koko loppupäiväni.
Rouvan kaunis hymy sai minut tutkiskelemaan omaa hymyily-käyttäytymistäni. Liian harvoin tulee hymyiltyä, ja tuskin koskaan tuntemattomille. Miksi? Eihän tässä ole mitään syytä hymyilemättömyyteenkään! Elämä on ihanaa ja erityistä, miksei siis jakaisi iloaan muiden kanssa. Jos kerran itse reagoin näinkin vahvasti (positiivisessa mielessä tietenkin) minulle lahjoitettuun hymyyn, täytyyhän se laittaa eteenpäin. Tästä päivästä lähtien lupaan hymyillä ainakin kerran päivässä tuntemattomalle ihmiselle. Hymy on vähintä mitä ihminen voi toiselle antaa. Laittakaamme siis hyvä kiertämään!
Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
 |
| Kuva otettu UNICEF Finlandin Facebook-sivuilta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti