sunnuntai 25. elokuuta 2013

Tunteita kuuluu tuntea!

Kävin tuossa taannoin isoäitini luona. Hän on yksi upein tuntemistani ihmisistä. Hän omistaa maailman suurimman sydämen, hän on täynnä rakkautta. Hänen silmistään huokuu - niin kummalliselta kuin se kuulostaakin - elämänkokemus, koettelemukset sekä saavutukset. Hänen silmänsä ovat väsyneet, mutta onnelliset, niin kovin kauniit.

Kuitenkin, niinkuin kaikilla, hänelläkin on omat murheensa. Hän ei silti suostu suremaan vaan kieltää itseltään negatiiviset tunteet. Mummi sanoi, että maailmassa on niin paljon ihmisiä, joilla on asiat paljon huonommin, että niiden rinnalla omat murheet ovat vähäpätöisiä.

Ennen ajattelin samalla tavalla, mutta nykyään ajatus lähinnä surettaa. On väärin kieltää itseään tuntemasta! Siinä tekee vain hallaa itselleen, ja pitkällä tähtäimellä ehkä jopa muillekin. Asia, joka jollekin toiselle saattaa olla mitätön, voi sinulle olla suurtakin suurempi. Ei sitä kannata pyydellä anteeksi. Itselleen täytyy antaa lupa tuntea. Paljon murehditaan sitä, kuinka nykyään ihmiset vertailevat itseään liikaa muihin, mutta silti korostetaan epätasa-arvoa ja muistutetaan siitä, kuinka jotkut näkevät nälkää tai menettävät läheisiään sodan jaloissa. En tarkoita, etteikö asioista olisi hyvä olla tietoinen, mutta niiden vertaaminen omaan elämään ei valitettavasti tuo ruokaa nälkää näkevän lautaselle; se vain pahentaa omaa oloa ja pahimmassa tapauksessa katkeroittaa. Siitä ei siis kukaan hyödy.


Jos onnistuit jossakin, iloitse siitä; jos sinua surettaa, sure. Antakaa itsellenne lupa tuntea. Tunteet on luotu tunnettaviksi!



Aurinkoista ja tunnerikasta viikkoa jokaiselle!



Kuva: www.taiwas.net/tunteet

4 kommenttia:

  1. Ajatus on oikea ! Mietin vain, että kuinka onnistuit muuttamaan oman ajatusmaailman parempaan ? ei tainnut olla helppoa.. Itse en näytä negatiivisia tunteita kenellekkään, muttei se tarkoita etten niitä tunne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja kiitos viestistäsi! Ainakin omalla kohdallani ajatusmaailman muuttuminen oli (ja on edelleen) pitkä prosessi, enkä usko sen kenellekään tapahtuvan hetkessä. Tarvitsin paljon kokemuksia, tietoa ja ajatustyötä muuttuakseni.
      Olen vasta viime vuosina alkanut pitämään itsestäni ja suoraan sanottuna tutustumaan itseeni kunnolla. Luulenkin, että tunteiden kieltäminen on usein herkkien ja itsetunnon puutteesta kärsivien ihmisten tapa ajatella ja toimia. Saatuani lisää itsevarmuutta ja -tuntoa tajusin, että tunteitani kieltämällä vain katkeroidun, kun en kunnioita itseäni tai tunteitani niinkuin minun pitäisi.
      Sanoit, ettet näytä negatiivisia tunteitasi muille. Ei välttämättä tarvitsekaan; tärkeintä on, että näytät ne itsellesi ja annat itsesi niitä vapaasti tuntea. Täytyy muistaa, että loppujen lopuksi sinä olet elämäsi tärkein henkilö. :)

      Poista
  2. Vaikka aina ei kannata miettiä että "jossain on jollain vielä huonommin" niin silti on hyvä saada asioihin perspektiiviä. Toi että uskaltaa tuntea voi olla monelle aika vaikeaa, toivottavasti siihen saisi jostain ihmiset enempi voimia ja taitoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta. Toki sillä vertailulla voi saada uusia näkökulmia asioihin ja saattaa huomata, että ehkäpä tässä onkin asiat aivan hyvin. Kuitenkin siinäkin rajansa, ja se raja menee siinä kun alkaa kieltää itseltään tunteita. :)

      Poista